Hyvää alkanutta vuotta 2018!

Netti on pullollaan kaikenlaisia uudenvuoden lupauksia ja ohjeita terveellisiin elämäntapoihin. Joka vuosi kuntosalit ja uimahallit ovat täynnä tammikuun ajan, ja helmikuussa on jo hiljaisempaa.

Itse en tehnyt tänä vuonna mitään terveyteen liittyvää uudenvuodenlupausta. Lueskelen aina huolestuneena ihmisten uudenvuodenlupauksia, koska ne ovat usein niin epärealistisia. Ei kukaan jaksa elää kokonaista vuotta askeesissa ja ”täydellisesti”, sellainen ei mielestäni ole edes oikein elämistä. Olisi hyvä elää niin, että voi hyvin ja jaksaa hyvin arjessa. Sosiaalinen media luo ihmeellisen ja vinoutuneen kuvan siitä, mitä on olla terveellinen ja hyvinvoiva. Somen kuvaan kuuluvat täydelliset treeniselfiet, itseä vahvistavat aforismit sekä aina hymyilevä ilme. Somekuva on siloteltu. Somessa ovat harvemmin läsnä negatiiviset tunteet, kuten surumielisyys ja alakulo. Negatiivisetkin tunteet ovat tärkeitä, jos haluaa pitää itsestä huolta, tunteet ohjaavat meitä kohti toimintaa ja elämää, jossa voimme hyvin*, ja ne kertovat meille, keitä me olemme.

Ajattelin vuoden vaihtuessa, että jospa sitä tänä vuonna pitäisi itsestään hyvää huolta sekä henkisesti että fyysisesti. Huolehtisi omasta jaksamisesta, eikä antaisi muiden ihmisten toiminnan sotkea omia suunnitelmiaan, muistaisi levätä riittävästi ja liikkua sopivasti, muttei liikaa. Vuoden vaihtuminen toimi itselläni muistutuksena siitä, että itsestä on tärkeää pitää huolta.

Toivottavasti sinäkin pidät hyvää huolta itsestäsi vuonna 2018. Hyvää uutta vuotta juuri sinulle!

* Tämä ei tarkoita, että tunteiden mukaan toimitaan ihan miten vaan, tunteet kertovat meille, mikä elämässämme on hyvin ja mikä tuottaa murhetta ja huolta. Murheita ja huolia ei pidä ainoastaan poistaa, niiden kanssa tulee osata elää, sillä ne ovat osa elämää nekin.